Tuhansia ihmisiä oli koolla Jeesuksen kanssa autiolla paikalla. Tuli ilta ja ihmisillä oli jo nälkä. Eräs Jeesuksen oppilaista kehoitti Jeesusta lähettämään ihmiset pois ostamaan itselleen ruokaa. Jeesuksen mielestä ajatus ei ollut hyvä. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Antakaa te heille syödä”. Opetuslapset pitivät Jeesuksen käskyä kummallisena, olihan sen toteuttaminen mahdotonta. Pian selvisi, että eräällä pienellä pojalla oli viisi leipää ja kaksi kalaa. Jeesuksen pyynnöstä poika antoi eväänsä Jeesukselle, joka siunasi ruoan. Ruokaa riitti kaikille ja sitä jäi paljon tähteeksikin. (Matt.14:15-21 Mark.6:35-44 Luuk.9:12-17 Joh.6:5-13)
”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt.4:4). Elääkseen ihminen siis tarvitsee myös Jumalan sanoja. Nykyisinkin yleisillä/julkisilla paikoilla on paljon ihmisiä, mutta harvoin Jumalan sanoja. Me uskovaiset tosin joskus jalkaudumme sinne kehottamaan ihmisiä menemään Jumalan sanan luo kirkkoihimme, eli haluaisimme lähettää ihmiset pois sieltä, missä he ovat. Mukanamme meillä on pieniä ruokamaistiaisia (=traktaatteja, joissa on muutama lainaus Raamatusta), joiden yhteyteen on liitetty toinen toistaan pidempiä tuoteselosteita siitä, mitä maistiainen sisältää ja mitä se ei sisällä (=raamatuntekstin tulkintaa). Traktaattitoiminta on toki tärkeää. Mielestäni meillä on huutava tarve myös sellaiselle toimintamuodolle, jossa ihmisiä ei lähetetäkään pois ruokaa etsimään vaan tuodaan tuhtia ja ravitsevaa ruokaa (=Jumalan sanoja/raamatuntekstejä) ihmisten keskelle julkisille paikoille.
Pieni poika toi pienet eväänsä Jeesukselle ja sen jälkeen ruokaa riitti pojalle ja tuhansille muille ihmisille. Entä, jos joku toinen pieni ihminen toisi Jumalan sanasta yhden lyhyen tekstin julkiselle paikalle? Moni lukisi tekstin ja ehkä tuon tekstin tuojan lisäksi tuhannet muut ihmiset saisivat sen tekstin kautta kipeästi tarvitsemaansa hengellistä ravintoa.
Älkäämme lähettäkö heitä pois vaan antakaamme heille syötävää siellä, missä he ovat.
Köpi