Etsii, etsii, onneansa etsii, vaan ei oikein tunnu onni löytyvän. Yleensä ei edes tiedä, mistä etsiä ja miten. Elämä valuu käsistä. Löytyisipä jo se onni, ehtisi vielä vähän elääkin.
Jossain sisällämme on tyhjä astia, joka täyttyy vain sitä mukaa, mitä enemmän opimme tuntemaan Jumalaa (Kol.1:10 ja 2.Piet.1:2). Mitä vähemmän kristitty tai ei-kristitty tuntee Jumalaa, sitä enemmän hän yrittää (turhaan) täyttää tätä astiaa Jumalan ulkopuolelta.
Profeetta Aamos ennustaa ajasta, jolloin etsitään Jumalan sanaa, mutta turhaan: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä.” (Aamos 8:11-12). Jossain määrin Aamoksen kuvaus voisi sopia myös nykysuomalaiseen yhteiskuntaamme. Suomessakin noin viisi miljoonaa enemmän tai vähemmän nälkäistä ja tyhjää astiaa on elämänsä mittaisella etsintämatkalla etsimässä juuri sitä, mikä täydellisenä löytyy vain Jumalan valtakunnasta: sisäistä rauhan ja yltäkylläisyyden tilaa, kestävää onnea, iloa, mielekästä elämää, hyvää tulevaisuutta yms. Jotkut tietävät, mistä etsiä, suuri osa ei tiedä. Etsijän päivittäiset velvollisuudet ja mielihalut laittavat hänet liikkumaan paljon kotinsa ulkopuolella, julkisilla paikoilla. Julkiset paikat ovat kuitenkin täynnä vain ihmisen sanaa. Mainokset pyrkivät tarjoamaan etsijöille erilaisia maallisia ratkaisuja, jotta tuo syvällä sisimmässä oleva nälkä tulisi täytettyä. Jos etsijä samoilisi Suomen julkisia paikkoja Aamoksen kuvaamalla tavalla merestä mereen ja pohjoisesta itään, mahtaisiko hän koskaan törmätä Jumalan sanaan matkoillaan? Ettei vain olisi niin, että kaikkialta löytyykin vain suuri joukko muita etsijöitä tuhansien ihmisten sanojen täyttämien mainosten ympäröiminä?
Kristuksessa on kätkettynä kaikki viisauden ja tiedon aarteet (Kol.2:2-3). Onko meillä oikeasti varaa siihen, että raamatuntekstit ja sitä kautta Kristus puuttuu katukuvasta?
Köpi – eräs etsijä